"Ticking away the moments that make up a dull day
You fritter and waste the hours in an offhand way 
Kicking around on a piece of ground in your home town
Waiting for someone or something show you the way"


Päästiin nyt kaivokselle.. Yhtä ruma kuin muistinkin. Kaivos muistutti hiukan rotan suuta..
Siitä se oli saanut nimensäkin... Rotanhammas.. En tiedä, todella tyhmä nimi, mutta keksittiin se joskus tosi pieninä, kun käytiin täällä eka kertaa. 


Kaivoksessa haisi jälleen niin tukahduttavalle, että melkein oksensin.. Mädäntynyt haju valtasi jälleen keuhkoni. Kuvottavaa....


Pian tunsin jotain luikertelevan mun jalkaa pitkin.. HYI VITTU, säikähdin.. Onneksi se oli vain Kristian joka oli ottanut tyhmän käärmelelunsa mukaan... Kristian ei pääse siitä kai koskaan eroon.. Sen äiti toi sen sille Bulgariasta kun Kristian oli pieni, siitä lähtien se onkin kulkenut aina sen mukana. Se oli viherä ja jotain 30 cm pitkä limanuljaska jossa oli keppi jolla sitä voi liikuttaa.. Ja sit säikytellä mua .. 


Istuttiin ja hengailtiin vaan kaivoksella ja mä soittelin vanhalla kaivoksesta löytyneellä akustisella.. Miten lie tänne päätynyt, ehkä joku oli kanssa hengannut täällä, ja sit vain unohtanut sen.. Kuka tietää ?


Pian ulkoota alkoi kuitenkin kuulumaan auton ääniä, ja kova äänistä puhetta.. Äänet olivat vanhempien miesten, jotka olivat tulleet kai viettämään iltaa tänne.. Kelattiin siinä vaiheessa lähteä.. 


Käveltiin kuitenkin niitä vastaan ja kännissä ne näytti olevan, sit huomasin yhdessä niistä jotain tosi tuttua.. FAIJA .. Mun faija, mitä en ollut nähnyt ainakaan 15 vuoteen.. Nyt tiesin syyn miksei mutsi koskaan suostunu puhuu mulle mitää faijasta.. Sitä hävetti kun se oli doku.. En viittinyt sanoo faijalle kuitenkaan mitään.. Tuskin se mua tunnistaa kun ei oo nähny ku viimeks ihan pienenä.


Ja niin ei tunnistanukkaan.. Lähettiin jätkien kaa vaa vetää sielt, selitin niille ton äskösen vähän paremmin..


"MITÄ!? Olikse sun faijas ? Mikset sä sanonu sille mitään ? " Jackie panikoi..


Se ei selvästikkään ymmärtäny tätä tilannetta.. No, itelläänhä sillä menee niin vitun hyvin..
Rikas, molemmat vanhemmat jatkuvasti himas... Sillon kaikki niin hyvin. Voisin jopa sanoo, et mä oon kateellinen sille.. Miks mun elämä kusee jatkuvasti ? Miksei mulla oo koskaan asiat yhtä hyvin ? Nää on niitä kysymyksiä, mihin kukaan ei voi vastata.. 


Yhtäkkii mun puhelin soi.. Mutsi soittaa, menin vähän kauemmas ouhumaan..

"Moi, missä sä meet ? Tuus kohta kotia.. Tähän aikaan liikkuu jo liian vaarallista porukkaa.." Mutsi selitti puhelimeen.. Sanoin sille että meen Kristianille yöks.. Vaikka oikeasti en ollu menos.. 


"Jätkät hei, mä taidan täst nyt mennä himaa... Mutsiki jo soitteli mulle et mis mä oon.. Nähää täs taas joskus.. " Moikkasin jätkille, ja lähin kävelee muka himaa. Oikeesti mä menin yhteen metsään, mihin faija oli mut aina vienyt.. Mulla oli niin ikävä niitä aikoja kun faija oli vielä osa mun elämää.. Vaikken kyl muista paljoakaa siitä, mut mulla on vaan sellanen fiilis, et sillon olin paljon onnellisempi.. Uskaltaisin jopa sanoa, et yhtä onnellinen kun Kristian.. 


Vietin mun yön sit siinä vanhassa puu keinussa, jossa keinuttiin aina faijan kanssa.. Mietin kaikkii asioita, ja viimein sain rauhan muutamista asioista.. Ainiin, nythän olikin jo kesäloma.. Voisin hyvin olla pidempään täällä.. Ei kukaan mua etsis, ilmottaisin vaan mutsille et lähdetään jätkien kans jonnekkin.. Niin mä tein aina, kun halusin olla yksin. Ei siihen mikään muu auttanut, kun kyttäävä mutsi juoksi perässä koko ajan.


"For long you live and high you fly
But only if you ride the tide
And balanced on the biggest wave
You race towards an early grave"


Jäin istumaan siihen keinuun ja miettimään kaikkea.. Laitoin mutsille viestiä, että en varmaan oo tulossa himaan hetkeen.. Sit mä jäin vaan istuun siihen... Kaikki oli niin rauhallista.